Kaisa Mähkä - Asianajotoimisto Kailiala

Perhe- ja perintöoikeus

Perheoikeus

Avio-oikeus ja avioehtosopimus

Aviopuolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, jollei muuta ole sovittu tai määrätty.

Avioehtosopimus laaditaan nykyään, ja useimmiten jo ennen avioliiton solmimista siten, että puolisoiden avio-oikeus suljetaan kokonaan pois, mikäli avioliitto päättyy avioeroon. Toinen yleisimmin laadittavista avioehtosopimuksista on ns. täysin pois sulkeva, jolloin kummankin aviopuolison avio-oikeus toisen omaisuuteen suljetaan kokonaan pois, päättyipä avioliitto sitten avioeroon tai toisen puolison kuolemaan.

Avioehtosopimus tulee tehdä aina kirjallisesti, päivätä ja allekirjoittaa. Lisäksi kahden esteettömän henkilön on todistettava se oikeaksi. Lisäksi sopimus tulee rekisteröidä Digi- ja Väestötietovirastossa (entinen Maistraatti), että se olisi pätevä.

Avioehtosopimuksen malli, joka sopii toiselle avioparille, ei välttämättä sovi toiselle – ratkaisu tulee aina tehdä tapauskohtaisesti. Ennen avioehtosopimuksen laatimista on aina syytä selvittää osapuolille, mitä seurauksia avioehtosopimuksella on, kun avioliitto päättyy joko avioeroon tai toisen puolison kuolemaan, mitä mm. omaisuuden erillisyyden periaate ja nimiperiaate tarkoittavat. Avioehtosopimus saattaa olla varsin monimutkainen sopimus.

Mikäli perusasiat eivät ole selvillä, voi taitamattomalla avioehtosopimuksella aiheuttaa varsin mittavia veroseuraamuksia. Kääntäen avioehtosopimus toimii hyvänä työkaluna myös verosuunnittelua tehtäessä.

Avioero

Avioerohakemus tulee tehdä käräjäoikeudelle. Hakemuksen voi tehdä kumpi vain puolisoista tai puolisot voivat tehdä sen yhdessä.

Puolisot voidaan tuomita avioeroon kuuden kuukauden harkinta-ajan jälkeen tai kun puolisot ovat asuneet erillään keskeytyksettä viimeiset kaksi vuotta. Kun harkinta-aika on kulunut, puolisot voivat yhdessä tai erikseen tehdä hakemuksen avioeroon tuomitsemisesta. Hakemus on kuitenkin tehtävä ennen kuin yksi vuosi on kulunut harkinta-ajan alkamisesta.

Ositus tai omaisuuden erottelu

Kun päätös liiton päättämisestä on tehty, on syytä suhteellisen lyhyen ajan kuluessa sopia mm. omaisuuden osituksesta tai erottelusta. Ajan kuluminen ei pääsääntöisesti helpota asioista sopimista tai vähennä syntyviä kustannuksia. Asiantuntijan rooli asioiden sovinnollisessa sopimisessa on usein ratkaisevassa roolissa.

Omaisuuden ositus voidaan toimittaa joko siten, että osapuolet toimittavat osituksen itse joko lakimiehen apua käyttäen tai ilman sitä (sopimusositus) tai osituksen toimittaa kumman tahansa puolison tekemästä hakemuksesta tuomioistuimen tähän tehtävään määräämä pesänjakaja (toimitusositus).

Kun ositus toimitetaan sopimusosituksena, osituksesta on laadittava asiakirja, joka on päivättävä ja allekirjoitettava sekä kahden esteettömän henkilön todistettava oikeaksi.

Ei ole lainkaan yhdentekevää, kuka osituskirjan erotilanteessa laatii. Osituskirjan taitamattomilla kirjauksilla voidaan aiheuttaa mittaviakin vältettävissä olevia veroseuraamuksia. Aina osapuolet eivät myöskään miellä, että esimerkiksi toisen puolison omistukseen osituksessa siirtyvän kiinteistön lainhuutoa haetaan nimenomaan osituskirjalla.

Omaisuuden erottelu tehdään silloin, kun puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen.

Lasten huolto, asuminen, elatus sekä tapaamisoikeus

Avopuolisoiden tai aviopuolisoiden on erotessaan syytä sopia kirjallisesti alaikäisten lasten huollosta, asumisesta, elatusavusta sekä siitä, miten lapsilla on oikeus tavata muualla asuvaa vanhempaansa. Sopimus on syytä vahvistaa lastenvalvojalla. Sopimus on hyvä vähintäänkin tarkistuttaa lakimiehellä.

Mikäli osapuolet eivät pääse em. asioista sovintoon, on riitaisen oikeudenkäynnin välttämiseksi käytettävissä myös tuomioistuinsovittelu, joka on loistava vaihtoehto pitkälle ja raskaalle oikeudenkäynnille. Sovittelun tavoitteena on saada aikaan lapsen edun mukainen sopimus. Sovittelussa osapuolet voivat käyttää lakimiestä avustajanaan.

Mikäli lapset ovat vielä pieniä, on äärimmäisen tärkeää, että vanhemmat pystyisivät sopimaan näistä avioeron ns. liitännäisasioista sovinnollisesti ja jatkossakin sopimaan lastensa asioista yhdessä, lasten parasta ajatellen. Lapsen kehityksen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että vanhemmat avioeron jälkeen pystyisivät yhteisvanhemmuuteen. Siksi asiantuntevan avustajan puoleen kääntyminen on tärkeää. Asioiden nopea, tehokas ja sovinnollisuuteen kannustava hoitaminen on kaikkien osapuolien edun mukaista. 

Perintöoikeus

Nykyisin on hyvin erilaisia perheitä – on avioliittoja, rekisteröityjä parisuhteita ja avoliittoja, lapsia eri liitoista, adoptiolapsia. Monelle ei ole lainkaan selvää, kuka hänet perii, miten omaisuus perillisten kesken jakautuu ja kuinka paljon perintöveroa mahdollisesti määrätään maksettavaksi. 

Laissa, tarkemmin sanottuna perintökaaressa, on määrätty perimysjärjestyksestä. Tähän perimysjärjestykseen voi tehdä poikkeuksia testamentilla. Kenelläkään muulla kuin rintaperillisellä ei ole ”oikeutta” perintöön ja rintaperillisenkin oikeus on rajattu lakiosaan, jonka määrä on puolet perintöosasta.

Testamentti

Testamentti on kuoleman varalle laadittu asiakirja, joka saa oikeusvaikutuksensa vasta tekijänsä kuoltua eli sillä ei ole mitään oikeudellista merkitystä henkilön elinaikana. Perittävällä on oikeus testamentilla määrätä (lakiosaoikeus huomioiden), kuinka hänen omaisuutensa tulee jakaa hänen jälkeensä. Erilaisilla testamenteilla on mm. erilaisia veroseuraamuksia.

Rintaperillinen voi halutessaan hyväksyä testamentin, jolla hänet on kokonaan ohitettu. Tätä vaihtoehtoa voi pohtia esimerkiksi silloin kuin perillisellä on ulosotossa niin huomattava määrä velkoja, että edes perintövaroilla ei velkoja pysty täysimääräisesti maksamaan. Tällöin esim. velkaisen lapsen lapselle testamentattu kesämökki säilyy suvussa eikä tule myydyksi ulosmittauksen jälkeen

Avopuoliso ei lain mukaan peri ensin kuollutta avopuolisoa, joten avopuolisoiden on aina laadittava testamentti, mikäli he haluavat, että avopuoliso perii omaisuuden toisen avopuolison kuollessa.

Perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako

Perunkirjoitus tulee toimittaa kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Usein saattaa jäädä huomaamatta se, että perunkirjoituksen yhteydessä on vielä mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten vainajan omaisuus jakaantuu ja kuka on perintöverovelvollinen. Perukirjan pohjalta toimitettavalla perintöverotuksella on varsin kauaskantoiset seuraukset verotuksellisesti.

Osituksen toimittamisen yhteydessä on mahdollisuus hyvinkin erilaisiin ratkaisuihin liittyen eri omaisuuslajien omistukseen sekä verotukseen.

Kullakin kuolinpesän osakkaalla on oikeus vaatia perinnönjakoa. Ennen perinnönjakoa tulee maksaa kaikki kuolinpesän velat tai sopia niistä velkojien kanssa. Huomattava on, että taitamaton toiminta voi johtaa osakkaan henkilökohtaiseen velkavastuuseen.

Perinnönjako voidaan toimittaa joko sopimusjakona tai toimitusjakona, jolloin jaon toimittaa käräjäoikeuden määräämä pesänjakaja.

Perinnönjakoa toimitettaessa tulee vakavasti pohtia, onko mielekästä perustaa yhteisomistussuhteita esimerkiksi vapaa-ajankiinteistöön. Yhteisomistussuhde ei aina kuitenkaan ole mielekäs käytännön järjestelyjen tai taloudellisten seikkojen näkökulmastakaan. Myöhemmin yhteisomistus saatetaan viimekädessä joutua purkamaan yhteisomistuslain mukaisessa menettelyssä.

Osituksen ja perinnönjaon siirtäminen tulevaisuuteen, mahdollisesti omien lasten ja näiden serkkujen välillä ratkottavaksi ei selkeytä tilannetta tai ainakaan tee asioiden selvittämisestä ja ratkomisesta edullisempaa.

Ota yhteyttä

Asianajotoimisto Kailiala Oy
Tuureporinkatu 6
20100 Turku

Sähköposti: toimisto@asianajotoimistokailiala.fi
Puhelin: 02 284 3400