Vahingon korvaamiseen sovelletaan yleislakina vahingonkorvauslakia. Vahinko, joka on aiheutettu toiselle tahallisesti tai tuottamuksellisesti tulee korvata vahingonkorvauslaissa säädetyllä tavalla. Erityisesti tulee huomioida, että vahingonkorvauslain mukaan taloudellinen vahinko, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon, tulee korvata vain, jos vahinko on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla tai julkista valtaa käytettäessä taikka milloin muissa tapauksissa on erittäin painavia syitä.

Vahingonkorvausvelvollisuus voi perustua myös sopimusvastuuseen tai erityislainsäädäntöön. Vahingonkorvausvastuussa eri vastuumuotojen välillä on eroja, eikä vahingonkorvauslaki pääsääntöisesti koske sopimukseen perustuvaa tai muussa laissa säädettyä korvausvastuuta.  

Toiminnan huolellisuuden arvioiminen ja sen syy-yhteys aiheutuneeseen vahinkoon ovat usein esille nousevia kysymyksiä. Vahingonkorvauskäytäntö elää jatkuvasti. Vahingonkorvausoikeus ei ole yksiselitteistä ja suoraviivaista, vaan jokainen tapaus on ainutkertainen. Vahingonkorvausvaatimusten esittämiseen liittyy myös erilaisia määräaikoja, joista tulee pitää kiinni säilyttääkseen oikeutensa vaatia korvausta.